Busania kehystävät pohjoisessa ja lännessä metsät sekä matalat vuoristot. Vuoristot ovat tyypillisesti metsien ja kasvillisuuden verhoilemia, mutta sieltä täältä pilkistää esiin paljaitakin rinteitä ja vuorenhuippuja. Etelä-Korean suurin vuori, Jirisan, on 1915 metriä korkea, ja muiden vuoristojen korkeus vaihtelee 1300-1700 metrin välillä.

Metsissä on pääasiassa monipuolista lehtimetsäkasvillisuutta. Halkeamista on levinnyt maapallolle myös täysin uutta flooraa, joka on paikoitellen vallannut alaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta. Metsissä voi siis törmätä ennennäkemättömiin puu-, kasvi-, ja sienilajeihin. Kaikkia ei kuitenkaan kannata koskea tai edes lähestyä, sillä ne saattavat olla myrkyllisiä, eivätkä puheet ihmissyöjäkasveistakaan ole aivan tuulesta temmattuja...

​

Busan oli onnekkaampi kuin naapurikaupunkinsa ja -kylänsä, joista sota jätti jäljelle vain raunioita — eikä aina senkään vertaa — ja halkeamatkin ovat vieneet mukanaan oman osansa asutuksesta. Raunioituneet asuinseudut saattavat ensisilmäyksellä vaikuttaa hylätyiltä, mutta monet olennot ovat löytäneet niistä itselleen kodin, joten silmät ja korvat on syytä pitää auki raunioiden luona liikkuessa. Varovaisuus ei ole haitaksi muutenkaan, sillä niskaansa voi yllättäen saada ränsistyneitä rakennelmia.

​

​